Café Kumma

Bongasin pari päivää sitten Koskelantietä pitkin ajaessani pienen kahvilan ja tänään tuli sopiva tilaisuus käydä tutkimassa tämä löytö. Ja tämä hauska pikkukahvila löytyy osoitteesta Koskelantie 56 ja on nimeltään Café Kumma.
Paikka ei tosiaan ole suuren suuri ja näin tavallisena arkipäivänä ei kahden ja kolmen välillä montaa vapaata istumapaikkaa enää ollutkaan, mutta hyvin mahtui vielä sekaan. Nopeasti kävi selväksi, että täällä panostetaan todella kahvien laatuun ja ihan perus suodatinkahviakin joutui odottelemaan hetken sillä sen valmistus aloitettiin jauhamalla pavut. Mutta pieni odotus kieltämättä kannatti, suodatinkahvi oli erittäin hyvää. Seuraksi valitsin mustikkamuffinssin joka sekin oli kuulemma paikanpäällä tehty. Makeaa purtavaa oli lisäksi tarjolla keksien muodossa ja muuta syötävää löytyi ainakin croissanttien, täytettyjen patonkien tai sämpylöiden sekä jäätelöiden muodossa.
Suodatinkahvi maksoi 3 euroa ja mustikkamuffinssi 2,90 joten ei ollenkaan paha verrattuna siihen miten maukkaita ne olivat. Itse olisin ehkä kaivannut laajempaa valikoimaa makeiden herkkujen osalta.
Mutta oikein kiva ja välitön pikkukahvila joka on selvästi löytänyt asiakkaansa.

Cafe Regatta

Syyskuu ja vielä tarkenee erinomaisesti nauttia kahvit ulkona joten kahvipaikaksi valikoitui Töölössä merenrannalla sijaitseva Cafe Regatta. Tästä on kirjoitettu mediassa ja somessa ja itsekin aioin täällä käydä jo heinäkuussa, mutta ohiajaessani paikka vaikutti silloin olevan niin täynnä, että kahvit tulikin hörpättyä muualla. Mutta nyt sekaan mahtui hyvin vaikka pientä jonoakin muodostui välillä.
Ei kannata aina mennä Kaivopuiston rantaan jos etsii rantakahvilaa kaupungin läheltä kun Töölöstäkin löytyy näin hienoon kuntoon laitettu ranta ja kahvila. Tuntuu, että tästä on tullu hieman samanlainen näyttäytymispaikka kuin esim Cafe Carusellista Kaivarissa. Siitä kertonee mm. se, että paikka on nuorten trendikkäiden aikuisten suosiossa, osa on tuonut mukanaan ulkomaalaisia kokemaan jotain suomalaista ja paikalla piipahtaa myös pukumiehiä.
Mutta ympäristönä tämä kahvila on aivan erilainen kuin Kaivarin rantakahvilat. Pieni punainen mökki, paikkoja on pihalla paljon enemmän kuin ahtaissa sisätiloissa ja nuotiopaikalla loimuaa tuli josta leijailee mukava savun tuoksu.
Korvapuustit tuntuvat olevan täällä se suosituin valinta ja sellaisen nautin itsekin kahvin kanssa. Pulla oli todella tuoretta ja vielä hieman lämmintäkin, nam!
En yhtään ihmettele, että tämä on noussut suosituksi paikaksi. Todella hieno sijainti, mukavan leppoisa ympäristö ja maistuvat herkut. Kannattaa käydä jos et ole vielä tutustunut paikkaan!

ABC Tuomarinkylä

Pitkästä aikaa ihan vaan perus huoltoasemakahvi. Ja paikkana ABC Tuomarinkylä. Kassalla kannattaa muistaa vinguttaa vihreää S-Etukorttia sillä ennen korttia kassa näyttää hinnaksi 1,95 ja etukortin vingutus saa hinnan putoamaan lukemiin 1,75. Hmmm, ihan kuin muistelisin kahvin maksaneen täällä joskus etukortilla 1,80. Onko hinta oikeasti laskenut?!
Väkeä kävi näin sunnuntai-iltapäivänä neljän aikoihin tasaisen rauhalliseen tahtiin. Tankkaajia, taksikuskeja ja satunnaisia pistäytyjiä. Valikoimissa näytti nykyään olevan myös ainakin latte ja espresso niitä mieliville. Itse vietin mukavan kahvihetken ihan peruskahvin ja pöydältä löytyneen päivän Hesarin parissa.

Aschan Cafe Jugend

Sunnuntain ohjelmanumerona tuli poikettua keskustassa museoratikka-ajelulle ja sen jälkeiseksi kahvipaikaksi valikoitui Havis Amandan näköetäisyydellä sijaitseva Aschan Cafe Jugend osoitteessa Pohjoisesplanadi 19.
Museoratikkaa operoi Oy Stadin Ratikat Ab ja kierros kesti noin vartin ja hintaa tälle huville kertyi viisi euroa. Ja voin suositella, hauska elämys. Moottorivaunu on vuodelta 1909 ja sen perään liitetty avovaunu jossa itse matkustin on vuodelta 1919. Tunnelma oli vähän kuin avoautoajelulla. Ihmiset katujen varsilla katsovat ja ottavat kuvia. Vauhtikin oli yllättävänkin hyvä vaikka moottorivaunulla on ikää jo yli sata vuotta!
Entäs sitten se kahvila. Aschan Jugend on ulospäin melko samanlaisen oloinen kun muutkin pohjoisespan kahvilat, mutta astuttuasi sisään toteat hämmästykseksesi olevasi isossa jugend salissa. Mutta mutta, kahvilan sisustus ei ole ehkä ihan sen arvoinen mihin tila antaisi hyvät puitteet. Tunnelma on enemmän kuin lounasravintolassa. Kun otetaan huomioon kahvilan sijainti niin hintataso on varsin kohtuullinen. Kuppi tavallista kahvia maksoi 2,50 euroa ja nougatmunkki minkä söin 2,40. Ei pahoja hintoja näillä kulmilla. Miinusta tulee kyllä myös siitä, että servettejä ei näkynyt missään ja kassalta pyydettäessä sai tavallisia harmaita käsipyyhepapereita eli siis niitä samoja mitä löytyy jokaisesta yleisestä vessasta.
Sijainti ja puitteet antaisivat mahdollisuudet parempaankin tämän kahvilan kohdalla. Paljon suurempi elämys oli tällä kertaa se museoratikka-ajelu.

Café Delivo Munkkiniemi

Tällaisen aurinkoisen sunnuntaipäivän iltapäivällä suuntasin auton keulan kohti Munkkiniemen puistotien kahvilakeskittymää. Sellaiseksi tätä voinee hyvin kutsua sillä sijaitseehan täällä aivan lähekkäin Café Delivo, Max's Cafe, Café Koti ja vielä puistotien päässä oleva lippakioskin kahvila. Mitä olen täällä käynyt niin asiakkaita tuntuu riittävän hyvin kaikkiin ja onhan tämä Munkkiniemen puistotie varsin viihtyisä ympäristö. Ja lienee oikeaan osuva päätelmä, että täällä asuu varakasta väkeä kun hyviä kahviloita riittää missä nauttia päiväkahvit ja Nordeakin pitää vielä pankkikonttoria täällä. Tosin asiakkaita näkyy myös paljon trenditietoisa nuorempaa väkeä.
Tällä kertaa valintani kohdistui Café Delivoon. Sisään astuessani iloinen tervehdys tiskin toiselta puolelta otti minut vastaan ja hetken tutkailtuani valikoimia valitsin kahvin seuraksi vaniljawienerin. Wienerit olivat täällä varsin pieniä, mutta niinpä oli sitten hintakin eli kahvi plus wieneri yhdistelmälle tuli hintaa vain 3,60 euroa. Tosin wieneri oli niin hyvää, että oikeastaan olisi tehnyt mieli ottaa vielä toinenkin. Vähän liian pieni wieneri siis minun makuuni. Pöydässä istuessani huomasin, että paikan lounassalaatit olivat erittäin suosittuja. Niitä tuntui ostavan melkein jokainen asiakas. Tai sitten näin helteillä se on juuri tuo raikas salaatti mikä maistuu monelle.
Kahvia juodessani huomioni kiinnittyi myös muutamiin ohi lipuviin autoihin. Upeimpana 60-luvun Jaguar E-type avomallina. Ohi meni myös punainen avo Alfa-Romeo ja vanha pieni Fiat. Pari viikkoa sitten näin Munkkiniemen puistotiellä peräti legendaarisen Ferrari Testarossan. Kaupunki tarvitsee ehdottomasti tällaisia upeita puistokatuja joiden varrella on kahviloita ja ohi lipuu harvinaisia ja muita hienoja harrasteautoja. Helsingin kaupunki tekee vaan taas valitettavasti kaikkensa torpedoidakseen tämän idyllin ja Munkkiniemen puistotiellekin rakennetaan jo kovaa vauhtia hidastetöyssyjä. Töyssyn ylittäminen upealla Ferrari Testarossallakin lienee alustan mataluuden takia sen verran haastavaa, että tuskinpa saamme enää juuri jatkossa tällaisia autokaunottaria ihailla tällä kadulla. Ei joka kadusta voida tehdä hankalasti ajettavaa tai muuten kävelykatumaista. Sama juttu toistuu niin Kaivopuiston rannassa, Hietaniemessä kuin nyt Munkkiniemen puistotielläkin, että upeiden harrasteautojen liikkumista hankaloitetaan kohtuuttomasti. Ovathan nekin osa kaupunkikulttuuria.
Mutta palataksemme vielä Café Delivoon niin kahvila oli erittäin kiva ja antimet herkullisia. Näillä kulmilla on vaikea valita missä sitä kahvinsa hörppää, tämä keskittymä kun ei ole kaukana myöskään Café Torpanrannan rantakahvilasta.

Kahvila Kapusiini

Istuin eilen taksissa ja taksin puikkelehtiessa läpi Kumpulan huomasin Intiankadun ja Väinö Auerinkadun kulmassa pienen kahvilan. Kahvila vaikutti suositulta sillä sen terassi oli melkein täynnä. Niinpä päätin tänään käydä kurkkaamassa paikkaa ennen kuin pääsee unohtumaan.
Ja Kahvila Kapusiinihan oli todella kiva pieni kahvila. Vitriinin valikoima oli näin pieneksi kahvilaksi yllättävänkin hyvä. Kaikenlaista herkullista oli tarjolla ja lopuksi päädyin Aleksanterin leivokseen ja kahviin. Maistui oikein hyvältä ja hintaa ostoksilleni tuli 5,50 euroa.
Paikan ohi kulkee paljon pyöräilijöitä ja useat heistä tuntuvat pysähtyvän tänne kahville. Mukavastihan täällä tuntui asiakkaita muutenkin riittävän näin perjantaisena iltapäivänä. Kumpulan läpi kulkeva Intiankatu on kyllä jollain kivalla tavalla omaleimainen katu Helsingissä, ihan toista vastaavanlaista kadunpätkää ei taida löytyä.

Café Ekberg

Nyt taisi olla blogini hienoimmat tai pitäisikö kenties sanoa fiineimmät kahvit tähän mennessä. Pöytiin tarjoilu ja tilauskin otettiin vasta asiakkaan istuttua ensin rauhassa pöytään.
Kyseessä siis yksi Helsingin perinteikkäimmistä kahviloista eli Café Ekberg Bulevardilla. Café Ekberg on perustettu jo vuonna 1852 ja nykyisellä paikallaan se on toiminut vuodesta 1915 asti. Ja yritys on edelleen saman Ekbergin suvun omistuksessa! Siinä meriittejä joihin aika harva kahvila Helsingissä pystyy.
Sain näin kuumana hellepäivänä idean lähteä katsomaan kaupungin menoa ihan keskikaupungille asti ja mielessäni on jo pitkään ollut ajatus Ekbergillä poikkeamisesta. Autonkin satuin saamaan parkkiin aivan Ekbergin viereen Bulevardin varteen. Hieman tavallisempiin kahviloihin tottuneena hämmennyin hetkeksi "Otamme tilaukset pöydistä" kylteistä, mutta kurkkasin mitä vitriinissä oli tarjolla ja nähtyäni mm. herkullisen näköiset Sacher-kakun viipaleet istuuduin pöytään. Pian tarjoilija tulikin jo kysymään tilausta. Tilasin palan edellä mainittua kakkua ja tavallisen kahvin. Hetken päästä minulle kiikutettiinkin tyylikkäästi tarjottimella kakkupala, kahvi, pieni maitokannu, sokeriastia ja lasi vettä. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan! Ja hyväähän Sacher-kakku oli ja kahvi myös.
Ikkunan ulkopuolella raitiovaunut kolistelevat ja ihmiset kiirehtivät eri suuntiin. Sisällä kahvilassa kävi tasainen keskustelu eri pöydissä ja myös turisteja tuntui poikenneen paljon kahville.
Mukava ja tyylikäs paikka jossa perinteet ovat selvästi voimissaan. Lopuksi pyysin laskun ja hintaa tälle kahvilakokemukselle tuli 8,80 euroa. Ei niitä halvimpia paikkoja, mutta täällä todella tuntee saavansa palvelua rahojaan vastaan.